Olen kyllästynyt hiljaisina ohitse kiitäviin aamuihin
Väsynyt juoksemaan ilman unen häivääkään
Lopulta tauko koittaa, tähdet katoavat,
jättäen minut yhä halukkaaksi
Vilkaisin taivaalle, mutta se oli erilainen kuin se mitä katselin kanssasi
Maisema on sama, edelleen pysähdyksissä
Tunteeni sinua kohtaan saivat minut vuodattamaan lukemattomia kyyneleitä,
mutta sinä et palaa
Se mitä todella haluan, ei ole muistoja
haluan vain sinut lähelleni
Valokuva-albumeita selaillen vuodenajat vaihtuvat
Päivätauon ovet muistuvat raskaina mieleeni
Pystymättä unohtamaan työpöydän laatikon perälle työnnettyjä,
yhteensopivia lelusormuksia, jotka hankimme yhdessä
Emme koskaan pääse takaisin tuohon aikaan, tuohon paikkaan
Toivon etten olisi koskaan tavannutkaan sinua nyt,
kun tiedän miten paljon se sattui
Rikottujen lupausten kerääminen yksi kerrallaan ei muuta niitä tosiksi
Sitä tyyppiä, joka ennen uskoi sanoihisi yhteisestä loppuelämästä,
ei ole enää
Tunteeni sinua kohtaan saivat minut vuodattamaan lukemattomia kyyneleitä,
mutta sinä et palaa
Se mitä todella haluan, ei ole muistoja
Rikottujen lupausten kerääminen yksi kerrallaan ei muuta niitä tosiksi
Sitä tyyppiä, joka ennen uskoi sanoihisi yhteisestä loppuelämästä,
ei ole enää
Haluan unohtaa
En pysty
Suren
Parantuvatko haavani, jos nauran sen kaiken ulos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti