torstai 11. lokakuuta 2012

An Cafe - Jibun Setsumeisho



Uusi elämä on syntynyt, tietämättä mitä tehdä itsellään
Hoitaen sitä väärin ja satuttaen itseään

Luulet, että elämä on kestävyyden peliä
Olet niin itsepäinen, ettet koskaan anna itsesi luovuttaa
Ja jatkat juoksuasi
Et edes muista levätä ja hengähtää vähän

Olet pidätellyt kyyneleitäsi loppumattomin taisteluin
Jos uskot, ettet voi parantaa niitä
Usko minuun, ja päästä ne ulos
Ja jonain päivänä tulet näkemään sateenkaaren yli kyynelten polun

Väriset yksin pimeässä
Tietämättä, mutta haluaisit tietää, miltä tuntuu olla rakastettu
Tuijotat ikkunan läpi

Näet oman heijastuksesi
Et voinut seistä vahvana
Et tiennyt syytä, miksi olet tässä maailmassa
Vajoat polvillesi

Tien kiertäminen karusellin tavoin ei haittaa nyt
Sinulla ei ole mitään tuhlattavana tällä polulla, johon ajauduit
Jos ikävöit jotain menneestä, et ole oma itsesi enää
Jonain päivänä tässä valtavassa, loputtomassa maailmassa
Kohtalo tarttuu hukkuvaan käteesi
Usko minuun, ja odota
Ja sateenkaari tulee loistamaan silmiesi edessä
Usko minuun, ja odota
Ja minä tulen heittämään sateenkaaren silmiesi eteen

Levottomuutta levottomuuden perään, se heikentää sinua kuin syöpä
Se ei ole jotain, mitä voit rakastaa, mutta se vahvistaa sinua

Tien kiertäminen karusellin tavoin ei haittaa nyt
Sinulla ei ole mitään tuhlattavana tällä polulla, johon ajauduit
Jos ikävöit jotain menneestä, et ole oma itsesi enää
Jonain päivänä tässä valtavassa, loputtomassa maailmassa
Kohtalo tarttuu hukkuvaan käteesi
Usko minuun, ja odota
Ja sateenkaari tulee loistamaan silmiesi edessä
Usko minuun, ja odota
Ja minä tulen heittämään sateenkaaren silmiesi

An Cafe - Bird No Higeki



Kadut ovat täyttyneet toivottomien ihmisten sumuun
Mutta unelmani asuvat yhä täällä

Rukoilen voittoa, väristen ja kohoten
Minulla ei ole mitään tekemistä tämän rapistuneen paikan kanssa

Linnut murtineine siipineen, jotka eivät pysty lentämään
Yhä pyrkivät taivaalle
Mutta miksi luovutat?
Tiedät, että pystyt siihen paremmin kuin minä

Kadut ovat täyttyneet toivottomien ihmisten sumuun
Mutta rakkaus asuu yhä täällä

Katson ylös taivaalle ja häivyn muuttumattomaan siniseen
Jossa rohkeus asuu ja suojaa kaikelta

Viimeisen siipiään roikottavan linnun laulu
Ei tavoita minua enää
Miksi asut yksin?
Tiedät, että olet paljon onnellisempi kuin minä

Linnut murtineine siipineen, jotka eivät pysty lentämään
Yhä pyrkivät taivaalle
Mutta miksi luovutat?
Tiedät, että pystyt siihen paremmin...
Viimeisen siipiään roikottavan linnun laulu
Ei tavoita minua enää
Jos syntyisin uudelleen
Haluaisin elää elämääni onnellisemmin kuin sinä