keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

An Cafe - Best Apart


Naurun ajat, vihan ajat
Niin kallisarvoinen oli yhteinen aikamme,
sydäntäni särkee

Karkasimme kotoa, sanomatta sanaakaan vanhemmillemme,
ensimmäistä kertaa asuimme yhdessä
Ei rahaa, ei patjoja,
halasimme toisiamme tiukasti

Puhuimme aamunkoittoon saakka, emme halunneet
tuhlata aikaa nukkumiseen

Päihitimme yksinäiset yöt ja
hyytävän kylmyyden
Painautumalla toisiamme vasten
Tuo suloisuus, aina vierelläni
Hymysi onnistui aina poistaa kaikki
murheet

Ensimmäinen syntympäiväni yhteenmuuttomme
jälkeen
Molemmat niin kiireisinä, päivä täytyi viettää erillään

Tulin takaisin kotiin, ja löysin kalliin lompakon
vaikka sinulla ei ollut rahaa

Kyyneleet valuivat yllättäen
Odotin sinua kotiin palaavaksi jotta voisin sanoa sinulle
"Kiitos"
Täytyin hellyydestä
Lämpö hohkasi sydämessäni
Kuuntelin askeleita, jotka kulkivat asunnon eteisessä
Odotin toivoa täynnä
Kuulen avainten kilahtavan kun avasit etuoven
Kiirehdin ottamaan sinut vastaan

Aika jättää tämä paikka, jättää vain
onnelliset muistot taakse

Naurun ajat, vihan ajat
Niin kallisarvoinen oli yhteinen aikamme,
sydäntäni särkee

Ikuista rakkautta ei koskaan pyhitetä
Jos vain pystyisin pysäyttämään tämän ohikiitävän hetken
Viimeinen päivämme asunnossamme, seinät
valettu onnella
Nimemme
kirjoitimme pehmeästi, syvälle ajatuksiimme
kynän piirrolla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti